Sama raskas valo,
sama synkkyys syvällä meissä.
Samat varjot vierekkäin.
Yhtä on yksinäisyys:
vastakkain kova ja pehmeä
vastassaan tyhjä ja pimeä.
Samat on aamut,
kun kurjet
lähtevät.
Alkavat mustat,
pilviset yöt.
Sama kaipaus,
kylmyys,
sama suru ja
julmuus.
Sama ikävä meissä.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti