Kokoelma on syntynyt Oriveden opiston päättötyönä 1995.
Sen on julkaissut Kulttuuriyhdistys Vastahanka r.y. 1995.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Täällä metsässä on hiljaista nyt:
päivät ovat hidastuneet,
hidastaneet ajatukset,
askeleet ja aavistuksen.
Hitaina tulevat muistot.
Kulkevat verkkaan varjot.
Himertynein kuvin
häivyttää unohdus ikävää.
Täällä metsässä on nyt pimeää:
aurinko ei enää nouse,
kylmyys on saartanut talon,
linnut tulleet lähemmäksi;
koputtavat ikkunoihin
henkien hahmot.
Varhaisen talven ruskettamat lehdet
käpertyvät puihin
eivätkä putoa maahan -
liian kylmään, liian valkoiseen.
Unohdus on alkanut:
viimeksi muistavat käteni.
päivät ovat hidastuneet,
hidastaneet ajatukset,
askeleet ja aavistuksen.
Hitaina tulevat muistot.
Kulkevat verkkaan varjot.
Himertynein kuvin
häivyttää unohdus ikävää.
Täällä metsässä on nyt pimeää:
aurinko ei enää nouse,
kylmyys on saartanut talon,
linnut tulleet lähemmäksi;
koputtavat ikkunoihin
henkien hahmot.
Varhaisen talven ruskettamat lehdet
käpertyvät puihin
eivätkä putoa maahan -
liian kylmään, liian valkoiseen.
Unohdus on alkanut:
viimeksi muistavat käteni.
Sanat ankarat, sokeat
eivät väistä,
ne osuvat
ja planeetat soivat,
hitaasti
pyörivät
tähdet.
Vain yhdeksän sanaa,
yhdeksän kyyneltä
ja planeetat soivat.
Hitaasti
vierivät
kyyneleet.
Niin haihtuu lumous.
Niin putoavat tähdet.
Pimenee puutarha
ja planeetat soivat
sirpaleet hangella
hiljaa, hiljaa
on alkanut sydäntalvi
sanoinkuvaamaton.
eivät väistä,
ne osuvat
ja planeetat soivat,
hitaasti
pyörivät
tähdet.
Vain yhdeksän sanaa,
yhdeksän kyyneltä
ja planeetat soivat.
Hitaasti
vierivät
kyyneleet.
Niin haihtuu lumous.
Niin putoavat tähdet.
Pimenee puutarha
ja planeetat soivat
sirpaleet hangella
hiljaa, hiljaa
on alkanut sydäntalvi
sanoinkuvaamaton.
Kuuletko: yö tulee niin lähelle.
Talvi jatkuu. Vasta eilen se alkoi,
kun aurinko vain välähti
lyhyesti, täsmällisesti, kirkkaasti
metsän takaa se välähti
ja aloitti talven,
talvisen hiljaisuuden,
pitkän ja täsmällisen.
Kuuletko: talvi tulee niin lähelle,
yö tulee niin lähelle.
Kuuletko: yö tuli, talvi tuli
ja hiutaleet leijuvat maahan
myös siellä, missä ne näkyvät
lamppujen valossa vasten
minä kuulen sen täällä,
missä on pimeys.
Talvi jatkuu. Vasta eilen se alkoi,
kun aurinko vain välähti
lyhyesti, täsmällisesti, kirkkaasti
metsän takaa se välähti
ja aloitti talven,
talvisen hiljaisuuden,
pitkän ja täsmällisen.
Kuuletko: talvi tulee niin lähelle,
yö tulee niin lähelle.
Kuuletko: yö tuli, talvi tuli
ja hiutaleet leijuvat maahan
myös siellä, missä ne näkyvät
lamppujen valossa vasten
minä kuulen sen täällä,
missä on pimeys.
Sinä halusit hiljaisuutta.
Hyvä on: saat hiljaisuutesi.
Sinun hiljaisuutesi huutaa
minun hiljaisuuteeni,
joka ei tottele sinun hiljaisuuttasi.
Se on tiheää hiljaisuutta,
melkein vaikenemista,
ja silti minä kuulen,
kuinka se huutaa minun hiljaisuudessani
niin että tähdet kalpenevat,
pilvet putoavat maan tasalle.
Hyvä on: saat hiljaisuutesi.
Sinun hiljaisuutesi huutaa
minun hiljaisuuteeni,
joka ei tottele sinun hiljaisuuttasi.
Se on tiheää hiljaisuutta,
melkein vaikenemista,
ja silti minä kuulen,
kuinka se huutaa minun hiljaisuudessani
niin että tähdet kalpenevat,
pilvet putoavat maan tasalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)